Sanna Halme
29.8.-15.9.2020, Studio

Olin lapsi, kun Diana meni naimisiin norsunluunvalkeassa puvussaan, joka peitti lähes koko kansakunnan. Katsoin sitä telkkarista. Sittemmin unohdin hänet. En surrut hänen eroaan, en hänen kuolemaansa.

Löysin hänet uudelleen vasta viime vuonna. Haalistuneena, hieman syrjäytettynä, 22 vuotta kuolemansa jälkeen. Ahaa – kukas hän oikein olikaan? Olin kiinnostunut ortodoksisesta ikonitaiteesta, ja aikanaan kiihkeästi palvottu Diana palasi silmieni eteen pyhimyksenkaltaisena olentona, joka ansaitsi laajemman tutustumisen.

Marttyyriprinsessa, Sydänten prinsessa, kuin suoraan uskonnollisesta kuvastosta lainattu lähimenneisyyden ihme. Dianan historiassa toistui kärsimys. Hän on ollut monen ykköskohde tunteensiirtoon. Tärkeimmäksi kysymykseksi nousi: mitä Diana edustaa minussa?

Rajuin värikontrastein ja ihannointia vältellen aloin luoda sarjaani Dianasta. Työskentelyn kuluessa, kuin salaa, ihastuin kohteeseeni. Diana on ihana! Diana on monikasvoinen ja ennalta arvaamatonkin kohde, joka taipuu monelle mutkalle ja kuvastaa kulttuurimme syvärakenteita. Vakavasti, humoristisesti.

Walesin prinsessa Diana (s. 1961, k. 1997) oli Britannian kruununperijän Walesin prinssi Charlesin puoliso ja tämän lasten prinssi Williamin ja prinssi Harryn äiti. Dianan ja prinssi Charlesin häät pidettiin St Paulin katedraalissa 29.7.1981 ja häitä seurasi yli 750 miljoonaa televisiokatsojaa. Dianan ja prinssi Charlesin avioliiton päätyttyä avioeroon elokuussa 1996, median maailmanlaajuinen kiinnostus Dianaan jatkui. Prinsessa Diana kuoli 36-vuotiaana auto-onnettomuudessa Pariisissa. Hänen hautajaisiaan seurasi pelkästään Lontoon kaduilla yli kolme miljoonaa ihmistä ja lisäksi kaksi ja puoli miljardia televisionkatsojaa ympäri maailman. (Wikipedia)