Raija Marttinen

himmeä
sana kuin tuoksu
syksyn viileä päivä
luumuja lasikuistilla

Hiljainen vuodenaika alkoi syksyllä 2019, kun marraskuu jatkui talvettomaan talveen ja kylmään kevääseen. Näyttelykokonaisuus koostuu akryylimaalauksista ja ompelukuvista.

Työskentelen ajan ja muistin, muistamisen ja unohtamisen teemojen parissa. Prosessi ajan ja paikkojen kerroksellisuuden tulkinnasta on viimeisimmäksi keskittynyt kasvihuoneiden, köynnösristikoiden ja huonekasvien olemuksiin. Kokemukseen siitä miten alut ja loput vaihtavat paikkaa, miten kaikki juurtuu ja kasvaa yhä uudelleen.

Pienen, jo hajonneen, melkein lahon kasvihuoneen runko on tullut teoksiini muistini kuvista eri ajanjaksoilta. Kenties toivon ja lohdun symbolina, kuin temppelinä menneiden kesien muistolle. Katsettani ovat kiinnostaneet kuihtuminen ja ränsistyminen, viileiden vuodenaikojen himmeys. Näkemisen ja hämärtymisen rajapinta.

Maalaamisen rinnalle olen löytänyt työskentelytavaksi ompelukuvat. Vanhojen maalausteni tai niiden hylättyjen osien päälle ompelen uusia kuvia, uusia ajan kerroksia. Työskentely on hitaudessaan ja toisteisuudessaan hyvin meditatiivista. Prosessin eri tekniikat avaavat uusia suuntia katsomiseen ja näkemiseen.