MERI PEURA JA ILMARI GRYTA

Ilmari Grytan ja Meri Peuran näyttely Mystiset syklit käsittelee elämälle luonteenomaista liikettä, kiertoa. Kiertoa voi pitää perusmääreenä maailmankaikkeudessa, jossa elämme. Se toteutuu meidän tämänhetkisessä arkisessa elämässämme, kuin myös ajan ikuisessa kokonaisuudessa. Kierto on alati muutoksen tilassa olevaa energiaa ja se pitää myös sisällään syklisen aja mallin, jossa alku ja loppu nivoutuvat yhteen.

Studiossa on esillä Grytan ”Kolmen suhde” veistos kokonaisuus, jonka materiaaleina on käytetty haapapuuta, koivuvaneria, maaleja ja mehiläisvahaa.

Kolmen suhde -teoskokonaisuus koostuu kolmesta puuveistoksesta: auringosta, maasta ja kuusta. Aurinko on ajatuksellisesti kaiken näkevä tähti, jota me emme pysty näkemään ilman, että sokaistuisimme. Silti se on elinehto meidän maanpäälliselle elämällemme. Se tarjoaa meille lämmön ja kirkkaan valkoisen valonsa, jonka sisälle se on kätkenyt kaikki spektrin värit. Kuu on valon ja varjon näyttämö, joka heijastaa meille auringon valoa. Se on kivinen ja pölyinen kumppani, joka on luonut perustan ihmisen ajanmittaamiselle. Maa, kokonaisuuden kolmas osa koostuu klassisista elementeistä, jotka ovat kaikki suhteessa toisiinsa. Sellaisista kuten: maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä. Joukkoon on lisätty, myös viides elementti eetteri, jolla on tarkoitettu koko maailman kaikkeudessa esiintyvää väliainetta. Ajattelen eetterin luonnon lähettämiksi signaaleiksi, jotka ovat vuorovaikutuksessa kaikkeen elämään maapallolla. Koska maa on se paikka, jossa elämä voi toteutua on ihmisen kyky luonnon kuuntelulle ja kuulun ymmärtämiselle merkityksellistä.

Galleriassa on esillä Peuran ”Varjoja paratiisissa”-installaatio, jonka materiaaleina on luonnosta kerätyt epäorgaaniset jätteet, kasvinosat, muovailuvaha ja maalit.                                  

Käsityksemme paratiisista tuntuisi kytkeytyvän jonkinlaiseen luonnontilaiseen ympäristöön, jossa on täydelliset olosuhteet elämälle: puhdasta ilmaa ja vettä, metsiä, eri eläinlajien kirjo, ruokaa, ihmisiä sopivassa suhteessa muuhun luontoon nähden. Ajatus paratiisista liittyisi siis voimakkaasti maahan. Sanaan maa sisältyy paljon; Maa on olemassaolomme perusta, ajateltakoon sitä maailmankaikkeuden planeettana tai maan pintana. Maan ja ihmisen kehitys kulkevat käsikädessä. Olen kerännyt kotini lähimetsistä, pelloilta ja joen rannoilta ihmisen jättämiä roskia. Usein jätteet ovat alkaneet hajota osaksi ekosysteemiä. Mieleen nousee kysymyksiä: Mitä syntyy öljytynnyreistä ja muoviroskasta? Missä kulkee raja luonnollisen ja luonnottoman välillä? Maahan sotkeutuneet autonrenkaat ja muovijäte kulkeutuu kasveihin, joidenka ansiosta pystymme ylipäätään hengittämään. Ravinnon, hengittämämme ilman sekä veden kautta jäte jatkaa kiertoaan; elämän mystinen sykli. Teoksissani olen liittänyt jätteet osaksi omaa mielenmaisemaani, jossa niiden energia muuntuu joksikin muuksi kuin pelkäksi saasteeksi. Teosteni osana ne ehkä herättävät kysymyksiä suhteestamme Maahan, kotiimme, itseemme.