Ida Sofia Fleming, J-P Köykkä, Mauno Leppänen, Peetu Liesinen, Aino Ojala, Melina Paakkonen ja Mikko Paakkonen
27.6. – 14.7.2020
Galleria & Studio

HE KATSOVAT KAIKKI LÄHELLE

Seitsemän nuoren kuvataiteilijan ryhmänäyttely on orgaanisesti syntynyt kokonaisuus, jonka taustalla voi nähdä tekijöitä yhdistävän asenteen tekemiseen ja olemiseen. Näyttely ei pyri visuaaliseen yhtenäisyyteen vaan pikemmin sitomaan useita erilaisia esteettisiä näkemyksiä rennoksi kimpuksi. Olennaista on se, että näyttely onnistuu manifestoimaan sellaista romanttista taidekäsitystä, joka tuntuu harvinaiselta älyllisyyttä ja sääntöjä korostavana aikana.

Näyttely asemoi tekijät vahvasti kiinni materiaaleihin ja muotoon. Koko näyttely ammentaa kuvion ja taustan välisestä jännitteestä. Tarkka katse kartoittaa löydettyä, muokattua ja tehtyä. Katse saa kohdistua häpeilemättä pintaan olematta silti pinnallinen. Kokonaisuus on vahva osoitus siitä, että materiaalin hallinta ja muodon kauneus ovat yhä osa ajankohtaista kuvataidetta.

Ida Sofia Fleming rakentaa teoksensa tilaan. Hän antaa katsojalle mahdollisuuden aistia materiaalien ja tilallisten elementtien suhteesta syntyviä jännitteitä. Kulumisen estetiikka ja siihen liittyvät ajan ja ajattomuuden kokemukset kuljettavat katsojan ajatukset arkkitehtuuriin äärelle.

J-P Köykkä on abstrakti maalari, jonka väripinnoista koostuvat sommitelmat edustavat selkeine perusmuotoineen jopa modernismin perinteitä. Teoksissa on silti pikemmin rentoa otetta ja värienkäyttöä kuin tiukkaa säännönmukaisuutta.

Mauno Leppänen käsittelee teoksissaan sekä lähipiirinsä ihmisiä että populaarikulttuurin kuvastoa. Teokset ovat sekä perinteisiä kollaaseja että muovia sulattamalla tehtyjä kuvia, jotka lähentyvät esteettisesti maalausta herkullisen pintansa kautta.

Peetu Liesinen rakentaa usein maalaustensa pintaan erilaisten kuva-aiheiden verkoston, johon yhdistetyt kollaasielementit muodostavat sirpaleisen kertomuksen. Hän maalaa myös viivaa ja käyttää sivellintä kuin tussimaalarit.

Aino Ojala käyttää materiaalinaan itsekutomiaan tekstiilipintoja, joissa tekstiilimateriaalit käyttäytyvät eri tavoin luoden kolmiulotteisia pintoja. Perinteisesti virheenä nähty elementti on otettu haltuun ja valjastettu tietoiseen käyttöön.

Melina Paakkonen maalaa tarinoita, eräänlaisia nykyaikaan siirrettyjä faabeleita, joissa ihmisen ja eläimen raja katoaa ja huumori kietoutuu pieniin yksityiskohtiin. Yksityiskohtainen maalausjälki on häpeilemättömän koristeellista ja pitää sisällään myös kollaasin elementtejä.

Mikko Paakkonen on 2000-luvulle lennähtänyt informalisti, joka ei häpeile maalaustensa fyysisiä lähtökohtia. Teoksissa näkyy maalaamisen ulottuvuudet, liike ja sattumalle annettu mahdollisuus. Olennaista on hetki, jolloin maalaaminen loppuu ja katsominen alkaa.

Veikko Halmetoja
kritikko, kuraattori
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto