Tarmo Paunu

3.6.2020 saakka
Galleria

KUINKA PIHALLA VOI OLLA?

Kyllä voi olla tosi pihalla ja monin eri tavoin. Omasta itsestäänkin voi olla pihalla. Miten nähdä osansa ihmisten maailmassa? Miten voi käsittää oman toimintansa laadun ja merkityksen selkeästi, mutta masentumatta? Miten osaan pitää tylsää ja ankeaa hetkeä tärkeänä?

Voimme olla pihalla itsemme lisäksi myös muista ihmisistä. Erilaiset pelot, väärinymmärrykset, harhakuvitelmat, onnettomat sinisilmäisyydet ja kataluudet leimaavat suhdettamme muihin, kun emme tunne heidän sisäisiä maailmojaan. Kuulemme sanat, niiden painotukset ja tauot, näemme silmien liikkeet, suun irvistykset ja hymyn poikaset. Teemme niistä karmeat virhepäätelmämme ja jäämme yksin. Ja jos satumme löytämään mielipiteiltään ja arvoiltaan sopivan yhteisön, kadotamme samalla ymmärryksemme muita ryhmiä kohtaan, joilla on erilaiset arvot ja mielipiteet kuin meillä.

Kristillisten arvojen ollessa kyseessä on turha jeesustella. Lopetetaan kuluttaminen. Suomessa kaikki on päin persettä. Tiede on salaliitto. Juo 20 litraa vettä päivässä niin puhdistut. Kaikki on tarkoitettua.”

Pihalla oleminen kuuluu kaikille ja kaikkialle. Järjenvastaisia toisista piittaamattomia mielipiteitä tulee kaikista suunnista. Ne kiusaavat, välillä naurattavatkin, mutta eroon niistä pääsee vain metsään tai veteen pakenemalla, ja silloin vallan ottaa oma pihalla oleva mieli.

Fasistinen muotopuhtaus kuuluu matematiikkaan ja geometriaan, maalaus on leikkikenttä ja kuten hyvässä leikissä aina, sielläkin ollaan välillä hyvinkin vakavissaan ja kohta taas riemuissaan. Siellä saa seikkailla ja tutkia rauhassa mitä muodoilla ja väreillä voi tehdä ja tutkia mistä maalaus kertoo. Maalatessa saa olla pihalla säännöistä ja keskittyä olennaiseen: herättämään kuva eloon, pakottamaan siihen kulutettu energia säteilemään ulos ihmisten mieliin. Niin pihalla voi olla.