Viljami Nissi, Emma Thomas ja Anna-Karoliina Vainio

Where the Hell is Heaven???

Taidekeskus Mältinrannan gallerian on vallannut kolmen nuoren helsinkiläisen taiteilijan teokset. Viljami Nissi, Emma Thomas ja Anna-Karoliina Vainio esittävät Where the Hell is Heaven??? -näyttelyssä viimeaikaista tuotantoaan.

TAITEILIJAT OVAT TAVATTAVISSA GALLERIASSA TIISTAINA 15.2. KLO 17-18. TERVETULOA!

Emma Thomasin taide toimii manifestointina muinaisen voiman ja mystiikan saamiseksi nykypäivään. Tutkimalla ja luomalla uudelleen renessanssin ajan mestareiden maalauksia, Thomas luo jonkinlaisen helvetillisen utopian, jossa sankarittaret voittavat taistelunsa ja surevat avoimesti menetyksiään. Thomas työskentelee pääosin guassia ja lyijykynää yhdistävien teosten parissa, yhdistäen omia symboleja heidän symboliikkaan, jotka ovat aikaisemmin maalanneet samoja aiheita.

Viljami Nissin teoksissa pureudutaan päähenkilöiden mielenmaisemiin ja elämää suurempiin kysymyksiin. Seksuaalisuuden, fantasian, ja henkisyyden eri teemat sekoittuvat ja kietoutuvat yhteen uskomusten kanssa. Mytologioiden ja fetissien pohjalta
luodaan vaihtoehtoisia todellisuuksia, joita kuvitetaan roolien ja tarinoiden avulla monimediaisissa installaatioissa.

Anna-Karoliina Vainio
työskentelee pehmeitä materiaaleja ja perinteisiä käsityömenetelmiä hyödyntäen erityisesti ryijyjen ja seinävaatteiden parissa. Vainion teoksissa esiintyy kuvauksia surusta ja pelosta puolison sairastuttua, mutta myös paranemisen tuomasta toivosta. Hahmot etsivät turvan tunnetta haavemaailmoista pysähtyneen arjen keskellä, mutta eivät tiedä ovatko päiväunien hahmot turva vai vihollinen.

”Lähdimme rakentamaan tätä näyttelyä pakoreittinä johonkin parempaan. Jonnekin missä on lämmin, ilmankosteus on optimaalinen ja saa hiukset kihartumaan kauniisti. Iho hehkuu, eikä siinä ole jälkeäkään finneistä tai arjesta. Arki on muuttunut aurinkotuoliksi, joka on sijoitettu rannalle tai altaalle, siitäkin voi päättää itse. Matkan aikana kuitenkin tapahtui kaikkea aivan kamalaa. Matka muutenkin venyi, ja kesti lopulta kahdeksan vuotta edes päästä perille, eikä tästäkään saanut minkäänlaista korvausta. Toivo muuttui epätoivoksi, kun uima-allas olikin täynnä hukkuneita torakoita, ja rannalla oli jatkuva varoitus meduusoista tai liian isoista aalloista. Mitään sellaista, mistä olimme sopineet, ei ollut olemassa. Pääsimme ehkä paratiisiin, mutta missä helvetissä on taivas???”